Koko omaisuus mukana?

Julkaistu: 24.04.2018

Kun pyöräilijä ja triathlonisti matkustavat leirille tai kilpailuihin, mukana kulkee kymmeniä kiloja tavaraa. Ylimääräistä laukkuihin ei kuitenkaan mahdu.

 

 

 

- Mitä tuolla laukussa on? Onko se sello?

Tätä voi kanssamatkustaja lentokentällä kysyä nähdessään pyöränkuljetuslaukun. Parin suuren matkalaukun kokoisen pakaasin kanssa reissaaminen vaatii hermoja, sillä mukana on yleensä aimo keko muutakin tavaraa.

Ratapyöräilijä Mika Simola on matkustanut vuosia ympäri maailmaa harjoitusolosuhteiden ja kilpailujen perässä. Koska hän on tehnyt valtaosan matkoista yksin, varustearsenaali on ollut hiottava napakaksi kokonaisuudeksi.

Simolan matkassa kisareissulla on ratapyörä sekä kaksi paria vanteita, sekä maantiepyörä verryttelyä varten. Mutta ne eivät riitä.

- Mukana on oltava kaikki tavarat omaa huoltoa ja kilpailua varten. On mietittävä, mitkä työkalut, varaosat ja tarvikkeet on realistista kuljettaa mukana. Kahta pyörää ei aina voi ottaa mukaan, vaikka tarvetta olisi, Simola kertoo.

Varalaakerit ja -satula matkassa 

Työkaluja Simola pakkaa mukaansa seitsemisen kiloa. Laukusta on löydyttävä esimerkiksi sopiva kokonaisuus ratapyörän etu- ja takarattaita, joista hän valitsee ja asentaa tilanteen mukaan pyörään oikeat välitykset. Lisäksi matkassa on muun muassa vararenkaita ja pumppu. Kaiken kaikkiaan tarvikkeistoa kertyy noin 15 kilon verran.

Varustelista ei pääty tähänkään. Lämmittelyä varten pakaasiin on mahdutettava myös rullat, eli se laite, jonka päällä pyörällä verrytellään paikallaan. Simolan rullat painavat 12 kiloa, ja matkustamista varten hänellä on tapana purkaa ne osiin ja pakata pyörä- ja vaatelaukkuun. Kun siihen lisätään vielä muun muassa pari kypärää ja parit kengät, on helppo ymmärtää, ettei mukaan juuri mahdu esimerkiksi ylimääräisiä vaatteita.

- Ennätykseni oli reilu 80 kiloa matkatavaroita, kun lähdin MM-kilpailuihin. Kertaakaan mitään olennaista ei ole puuttunut, eikä itsestä riippuvista syistä jäänyt asioita tekemättä.

 

Tekniikka ja tankkaus kunnossa 

Myös triathlonisti Darby Thomas joutuu laskelmaan tarkasti, mitä matkalaukkuun mahtuu kisa- ja harjoitusreissuille, joista jälkimmäiset vaativat usein enemmän tavaraa. Silloin pyörän ja muutamien työkalujen lisäksi mukana on oltava kahdet juoksukengät, märkäpuku, sekä treenivälineitä, kuten snorkkeli ja lättärit.

- Räpylät ovat täyttä kumia, ja siksi painavat. Uintiin liittyvät tavarat painavat yhteensä kymmenisen kiloa, Thomas sanoo.

Hän mahduttaa laukkuunsa myös palautumista helpottavan kompressiolaitteen, jonka suuriin taskuihin sujautetaan molemmat jalat. Vaikka aparaatti vie paljon tilaa, sen hyödyt ylittävät pakkaamishankaluudet.

Välineiden lisäksi Thomas laittaa kapsäkkiinsä matkalla tarvittavat urheilujuomajauheet, energiageelit ja muut lisäravinteet. Leirillä näitä voi olla mukana jopa kymmenen kiloa, mutta kisamatkalle riittää kilo tai pari.

- Jos painorajojen kanssa on tiukkaa, poistan laukusta lisäravinteita. Matkoilla stressaavinta on juuri laukkujen punnitseminen lentokentällä. Jos vältyn lisämaksuilta, se on jo voitto.

 

 


Laskelmointi on tarpeen 

Kun tavaraa on mukana paljon, lentolippujen vertailu vie helposti aikaa. Halvin lippu ei kannata, jos lentoyhtiö veloittaa pyörälaukusta paljon. Euroopassa hinta on 50–75 euroa suuntaansa, mutta mannertenvälisillä lennoilla pyörästä veloitetaan 150–200 euroa per sivu.

- Pahimmillaan olen maksanut pyörän kuljetuksesta 300 euroa, kun lentoyhtiö veloitti sekä ylipainosta että liian suuresta laukusta, Thomas kertoo.

Simola on hyödyntänyt lentoyhtiöiden kanta-asiakaskorttijärjestelmiä, joiden ansiosta paljon matkustava voi kuljettaa yhden laukun – tai pyörän – ilmaiseksi. Thomasin matkakohteet vaihtelevat niin paljon, ettei sama ole onnistunut.
- Noin neljäsosa matkakuluistani tulee matkatavaroista. Jos reissaan paljon, se tarkoittaa muutamaa tuhatta euroa vuodessa, Thomas sanoo.

Lentojen lisäksi on mietittävä siirtyminen matkakohteeseen. Simola vertailee majapaikan, lentokentän ja velodromin sijaintia, ja suosii hotelleja, joiden hintaan kuuluu lentokenttäkuljetus. Myös lentoaikataulut on mietittävä niin, että perillä on järkevään aikaan.

- Siirtyminen lentokentältä pois on usein reissun raskain osa. Joskus pitää kantaa yksi laukku kerrallaan ylös portaita, ja palata hakemaan seuraava. Ja samalla toivoa, ettei kukaan ole vienyt sitä ensimmäistä sillä aikaa.

Myös Thomasin on pohdittava, miten siirtymät kentälle ja sieltä perille sujuvat sulavimmin. Auton vuokrauksessa on huomioitava, etteivät tavarat aina mahdu kaikkiin pienimpiin kieseihin.

- Bussilla liikkuminen on yleensä helppo vaihtoehto. Junissa matkatavaroille ei yleensä ole tilaa, tai niistä peritään lisämaksuja. Auton vuokrauksessa pelataan vakuutushinnoilla, jotka usein tuplaavat kulut.

Kun perille on päästy, molemmat miehet ovat kuitenkin pyörän päällä äkkiä. Simola vaihtaa vaatteet ja kasaa rullat sekä pyörän noin puolessa tunnissa. Thomaskin saa pyörän laukusta ajokuntoon noin 20 minuutissa.

 

Kun laukku jää matkalle 

 

Thomas kertoo, että hänellä on ollut reissatessa tuuria: silloin kun matkatavarat ovat saapuneet myöhässä perille, kyse on tähän asti ollut aina paluumatkasta. Riskinä on myös tavaroiden hajoaminen. Jos pyörä on kuljetuksen jälkeen rikki, varaosien löytäminen tapaa olla kallista, hankalaa ja stressaavaa.

 

- Kerran jouduin ajamaan Lanzaroten kilpailun vuokrapyörällä, kun omasta pyörästäni oli runko hajonnut. Kaksi vuotta sitten matkustin Amerikkaan Ironman-kilpailuun, ja pyörästäni hajosi etuhaarukka. Onneksi pyöräsponsorini pystyi toimittamaan yhdessä yössä varahaarukan perille.

Simolalta rikkoutui kuljetuksessa yksi pyörän kammen viidestä kiinnityksestä matkalla Torontoon. Hän soitteli paikalliset pyörä- ja nettikaupat läpi, mutta varaosa löytyi ennen kilpailua lopulta ystävälliseltä Kanadan joukkueelta.

 

Toisella kertaa varusteista puolet ei lainkaan saapunut perille Saksaan. Puuttuvia tavaroita oli metsästettävä pyöräkaupoista ja kilpailuun oli puettava paikallisen seuran ajoasu, kun muutakaan ei ollut.

 

- Monta tarpeellista asiaa uupui, mutta lähtöviivalle oli silti tietysti mentävä, kun olin paikalla. Olen oppinut laskemaan, että kisapaikalla on oltava päivää tai kahta aiemmin kuin suurten maiden joukkueet, koska olen niin riippuvainen siitä, tulevatko tavarat perille.

Hän ei kuitenkaan halua voivotella matkustamiseen kuuluvaa säätöä, sillä se kuuluu lajiin.

- Matkustamiseen on tullut rutiinia, ja tarvittaessa voin auttaa muita. Vastoinkäymiset eivät enää juuri hetkauta.

Thomas on samoilla linjoilla. Suuren tavaramäärän kanssa matkustaminen tuntuu normaalilta.

 

Jos matkustan vain käsimatkatavaroiden kanssa, se tuntuu omituisen helpolta.

 

KUVATEKSTIT: Darby Thomas ja Mika Simola ovat tottuneet matkustamaan suuren tavaramäärän kanssa. Kuvista näkyy, miten pyörälaukuksi käy välilla myös pahvilaatikko, ja minkälaisia työkaluja mukaan tarvitaan. Myös ratapyöräilijälle elintärkeät harjoitusrullat on pakko kuljettaa mukana. 

TEKSTI: Minna Uusivirta
KUVAT: Mika Simola, Darby Thomas, Team Sport for Good