Valmennus

Valmentaja on voimistelijoita varten: hänen tehtävänään on ohjata, opastaa ja auttaa voimistelijaa eteenpäin omassa harrastuksessaan ja urapolullaan

Valmentajilla on keskeinen rooli lasten ja nuorten kasvattamisessa urheilijaksi ja urheilulliseen elämäntapaan. Hyvän valmentajan harjoituksissa on paljon liikettä, ei pitkiä puheosuuksia, harjoituksiin mahtuu naurua ja lapsiin suhtaudutaan myönteisesti. Valmennuksessa keskitytään suorituskyvyn parantamiseen asettamalla kilpailullisia tai taidollisia tavoitteita. Valmentajalla on keskeinen rooli tavoitteiden määrittelyssä yhdessä urheilijan kanssa, mutta ennen kaikkea tavoitteiden pohjalta suunniteltua kehittymisprosessia johtaa valmentaja ei urheilija.

Henkilökohtaiset valmentajat tekevät lasten ja nuorten varsinaisen valmennustyön. Oikeilla tukitoimenpiteillä jokapäiväinen harjoittelu tuottaa tulosta. Voimistelijoiden vammojen syntymistä ehkäistään mm. lihashuollon, oikean ravinnon ja riittävän levon avulla. Tapaturmien sattuessa voimistelijat ohjataan asiantunteville lääkäreille ja fysioterapeuteille. Laadukkaalla valmennuksella ja kasvatustyöllä lapset pidetään terveinä eikä heitä polteta loppuun.

Suomalaisen valmennuksen ehkä suurimpia haasteita on ymmärtää ja sisäistää, että valmentaminen on ihmissuhdetyötä. Kokonaiskehittymisen kannalta keskeistä on vuorovaikutus, oppimaan saattaminen sekä urheilijan näkeminen kokonaisvaltaisesti. Valmentajan on omalla toiminnallaan ansaittava voimistelijoiden kunnioitusHyvällä valmentajalla korostuvat eettiset periaatteet ja arvovalinnat . Hänellä on pedagogista uteliaisuutta, tiedonhalua ja teoreettista tietämystä. Tämän seurauksena ihmissuhdeosaaminen ja vuorovaikutustaidot ovat valmentajan vahvuuksia. Osaavassa valmentajassa ammattitaito ja persoonallisuus ovat työvälineitä. Tuloksena on yhteistyökykyä, tasa-arvoista muiden kohtaamista, toisia arvostavaa käyttäytymistä, empatiaa, keskustelu-, kyselyja kuuntelukykyä, taitoa joustaa ja uusiutua, kykyä tehdä päätöksiä sekä sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen