Historia

Seurallamme ja myös seuran telinevoimistelulla on pitkät ja kunniakkaat perinteet.

Turun Urheiluliitto perustettiin loppuvuodesta 1901, ja sen voimisteluosasto heti alkuvuodesta 1902. Myös menestystä on voimistelussa saavutettu runsain mitoin. Tässä lyhyessä historiikissa on mainittu vain muutamia huippuhetkiä matkan varrelta. 

Ensimmäiset menestykset

Jo vuonna 1912 osallistui TuUL:n Arvid Rydman voimisteluun Olympiakisoissa. Ensimmäiset viralliset SM-kisat pidettiin vasta vuonna 1916, ja TuUL sai ensimmäisen mestaruutensa 1917, kun Atte Kling voitti nuorten sarjan. Alkuaikojen paras vuosi oli 1919, jolloin kaikista mahdollisista sarjoista saatiin SM-mitali.

1. Huippukausi

Sotien jälkeen alkoi seuran voimistelun uusi nousu legendaaristen Simo Sappisen ja Lahja Salvianderin johdolla. Naisten puolella TuUL:n joukkue oli kiistaton ykkönen vuodesta 1956 aina vuoteen 1968. Miehissä menestystä toi aluksi erityisesti TuUL:n nykyinen kunniapuheenjohtaja Raimo Heinonen, joka valittiin vuonna 1958 Suomen parhaaksi voimistelijaksi. Hänet myös valittiin edustamaan Suomea peräti kolmiin olympialaisiin voimistelijana ja neljänsiin valmentajana. Melbournesta 1956 hän toi pronssimitalin joukkuekisassa. Sitäkin hienompi saavutus oli ehkä kuitenkin henkilökohtainen EM-hopea hypystä 1965.

2. Huippukausi

Vuosina 1963-1977 TuUL:n miehet voittivat A-sarjan joka kerta lukuun ottamatta vuotta 1976, jolloin tuli kakkossija. Esimerkiksi vuonna 1975 tuli SM-mitaleita seuralle peräti 44, joista kultaisia 17. Vuonna 1979 puolestaan TuUL:n Kari Samstén ja Pekka Aho, joka toimii edelleen seurassa valmentajana ja toimitsijana, jakoivat keskenään kaikki miesten sarjan mestaruudet. Molemmat toivat mitaleita myös PM-kisoista, Samstén jopa kultaa. Aho voitti kaikkiaan 5 kertaa miesten ottelumestaruuden. Heidän menestyksensä jatkui vielä 1980-luvun puolelle mutta vuodesta 1983 lähtien Olli-Petteri Asikainen ja voimistelujaoston aikaisempi puheenjohtaja Jari Heinonen hallitsivat SM-kisoissa lähes kahdestaan monta vuotta. Palmroosin sisarukset Marjut ja Melita, valmentajanaan tänäkin päivänä tyttöjä valmentava Lisbet ”Lippe” Heino, puolestaan hallitsivat Suomen naisvoimistelua koko 70-luvun loppupuolen keräten menestystä myös PM-kisoissa. Melita meni vieläkin pidemmälle ja oli mm. vuoden 1978 EM-kisojen finaalissa.

Kirjoittanut Juha Kiviranta lähteinään kaksi erinomaista urheilukirjaa: "Sydän sykkii Sataa – Turun Urheiluliitto 1901 – 2001", Markku Vilo ja "Renkaat", Markku Vähä-Mäkilä

3. Huippukausi

Hevosen spesialisti Juho Kanerva on jatkanut miesten puolella mestaruuksien saalistamista Sami Aallon jälkeen. Kanervalla on lukuisia SM-, PM- ja PEM-mestaruuksia hevoselta, ja hän on edustanut Suomea niin EM- kuin MM-tasolla. Myös Aalto keräsi 2000-luvulla kymmeniä mestaruuksia SM-, PM- ja PEM-tasolla, sekä edusti Suomea EM- ja MM-tasolla. SM-mitaleita Aallolta löytyy yli 50, ja hän on voittanut kuusiottelun Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa. Junioreissa Changwei Qiu ylsi SM-pronssille 2013 ja vuonna 2014 hän saavutti sekä kultaa että hopeaa. Qiun lisäksi Leevi Hannula, Sampo Zhang sekä USA:ssa harjoitteleva Franz Card (SM-pronssia rekillä ja nojapuilla 2015) voimistelevat Suomen huipulla.

Naisten puolella Roosa Rantanen voimisteli 2013 SM-kultaan permannolla ja Julia Jäkälä pronssille hypyssä 2014. Junioritasolla menestystä on viime vuosina tullut tyttöjen toimesta SM- ja PM-kilpailuissa – toivottavasti jatkossa myös EM-tasolla. PM-kilpailuissa Miina Kokkonen ja Maria Åman saavuttivat henkilökohtaisen pronssimitalin vuonna 2011, ja Helmi Murto 2014. Juniorien SM-mitaleita ovat vuodesta 2009 alkaen saavuttaneet Rantasen, Kokkosen ja Åmanin lisäksi voimistelijasisarukset Julia ja Laura Jäkälä, sekä muun muassa kolmeen henkilökohtaiseen SM-kultaan jo kolmetoistavuotiaana yltänyt Murto. Useimmilla edellä mainituista tytöistä on myös maajoukkue-edustusten kautta PM-mitaleita sekä luonnollisestikin seuran saavuttamia SM-mitaleita joukkuekilpailuista.