Rauhallisesti radalla

Riitta Björkengren on keilannut yli 30 vuotta, ja saavuttanut lukuisia EM-mitaleita. Silti hänellä on yhä opittavaa lajistaan.

Riitta Björkengren harjoittelee kahdesti viikossa Kupittaan keilahallilla.

Kun Riitta Björkengren ensi kertaa asteli keilailuharjoituksiin, hän oli hiukan päälle kolmekymppinen. Lapset olivat kasvaneet sen verran, että vapaa-aikaa oli entistä enemmän, ja silloinen mies vietti keilailun parissa paljon aikaa. Hän halusi päästä kokeilemaan samaa lajia. 

- Sille tielle jäin. Tässä oppii aina uutta, koskaan ei ole valmis, Björkengren kertoo. 

Ahaa-elämyksiä tulee onnistumisista edelleen, ja juuri siinä on Björkengrenin mukaan lajin suola. Jo alkeiskurssilla hän oppi, että vauhdinottoaskeleet ovat elämän vaikeimmat neljä askelta. Tässä lajissa toistot ratkaisevat. 

- Myös rytmin ja vauhdin on oltava oikeat. Liikkeen ajoitus ja rytmi ovat kaiken A ja O. 

Keilaaminen vaatii myös keskittymiskykyä. Björkengren on nyt eläkkeellä, mutta hän tietää, että työasiat jäävät treeneissä väistämättä mielestä. 

- Jos tulee mokia, on rentouduttava. Mahdollisia epäonnistumisia ei voi miettiä.  

Joukkueessa tärkeää on herrasmieslajin henkeen kuuluva muiden kannustaminen. Kilpailuetikettiin ei kuulu muiden epäonnistumisista iloitseminen tai kilpakumppanien kyräileminen. 

- Toisille annetaan myös suoritusrauha.

Kilpailuita viikoittain 

- Perustavoite on kehittyä paremmaksi ja nostaa omaa keskiarvoa. Joskus olin pisteen päässä A-luokasta, ja sinne koitan pyrkiä. 

Valtaosa kilpailuista on Turussa tai Raisiossa, mutta välillä on suunnattava myös kauemmas.  Jos keilaaja kilpailee vieraalla radalla, on tärkeää osata lukea olosuhteita, sillä rataprofiilit vaihtelevat keilahalleittain. Myös radan pinnassa olevan öljyn pituus vaikuttaa – samoin kuin se, miten radan pinta kilpailun aikana kuluu.  

- Se on sama ilmiö kuin vaikka hiihtoladulla, joka on kulunut. Silloin pitää etsiä pallolle uusi väylä. 

Noin seitsemän kilon painoisia keilapalloja Björkengrenillä on käytössään neljä, joista yksi on tarkoitettu paikkoheittoihin, eli yksittäisten radalle jääneiden keilojen kaatamiseen. 

- Palloja on uusittava vuosittain, kun niiden pinta kuluu. Pallot porataan keilaajan omien mittojen mukaan. 

Kotimaisten kilpailujen lisäksi myös kansainväliset arvokilpailut ovat Björkengrenille tuttuja. Hän osallistui avoimiin senioreiden EM-kilpailuihin ensi kertaa Belgian Gentissä vuonna 2006. Jo seuraavana vuonna hän otti ensimmäisen EM-mitalinsa Italian Palermossa, kun triokilpailussa tuli kultaa kolmen keilaajan yhteistuloksella. Vuonna 2008 hän nappasi pronssia sekä triossa että mastersissa, jossa kuusi turnauksen kolmessa eri kategoriassa parhaiten menestynyttä pelaajaa ratkaisevat keskinäisen paremmuutensa. 

- Itse keilahalli ei poikennut meikäläisistä halleista, mutta ilmastointi oli turhankin tehokasta. Ulkona oli päivisin lähes 40 astetta lämmintä. Pari kertaa ehdimme harjoittelun ja kilpailemisen lomassa Las Vegasin pääkadulle suuren maailman sykettä ihmettelemään. Ei sitä pienenä tiennyt, mihin keilailu saattaa isona johdattaa.

Aina löytyy hiottavaa 

Keilailu on tuonut kymmenisen vuotta sitten Turun Urheiluliittoon liittyneelle Björkengrenille paljon tuttuja eri seuroista ja ulkomailtakin. Kilpailuissa muodostetaan välillä myös seurojenvälisiä joukkueita.  Sosiaalisuus onkin yksi lajin parhaista puolista.  

- En keilaisi, jos sitä pitäisi tehdä yksinään, hän pohtii. 

Omana vahvuutenaan Björkengren pitää rauhallisuutta. Hudit eivät hermostuta. Samaa asennetta hän käyttää myös keilahallin ulkopuolisessa elämässä. 

- En hötkyile, vaan mietin, mikä on tärkeää ja pystyn nollaamaan hankalat tilanteet mielessäni. 

Vaikka takana on vuosikymmeniä harjoittelua, aina löytyy myös parannettavaa: rytmiä pitäisi saada vielä paremmaksi. 

- Paikkovarmuuttakin olisi hyvä parantaa, eli saada pallo menemään sinne, minne pitääkin. 

Kokemus on tuonut Björkengrenille rentoutta, ja hän arvioi voivansa jatkaa keilaamista vielä pitkään - niin kauan, kuin pallo pysyy kädessä. 

- Kaksi lastenlastani ovat saaneet leikkiä mitaleillani. Nyt heistä toinen, kuusivuotias, on innostunut keilaamisesta. Ehkä joskus alan vielä valmentaa häntä, Björkengren pohtii.