Seurahengessä yli 40 vuotta

Annikka Viertola on urallaan Turun Urheiluliiton toimistossa nähnyt monia urheilutapahtumia ja huippuhetkiä. Seuran perustoiminta on silti säilynyt vuosikymmenet samanlaisena.

Annikka Viertola jäi eläkkeelle marraskuun puolivälissä.

Turun Urheiluliitossa pääseuran väki on viime vuosina vaihtunut tiheään, kun pari vuotta sitten aloittaneen toiminnanjohtajan Riikka Visan lisäksi remmiin astui tämän vuoden alussa uusi puheenjohtaja Juha Hämäläinen. Nyt myös toimistotyöntekijä on vaihtunut, sillä seuran palveluksessa vuodesta 1977 ollut Annikka Viertola jäi eläkkeelle ja hänen tehtävässään jatkaa Marianne Sjöroos. 

Viertola oli tehtävässä aloittaessaan TuUL:n ensimmäinen täysipäiväinen palkattu työntekijä. Jo tätä ennen hän oli ollut mukana seuran toiminnassa pitkään.  

- Viisivuotiaana aloitin Lahja-tädin jumpassa, Viertola kertoo. 

Lahja-täti, eli turkulaisen naisvoimistelun voimanainen Lahja Salviander, perusti 1971 oman seuransa Lahjan Tytöt. Viertola piipahti myös siellä, mutta palasi Urheiluliittoon, jossa hän on ollut yleisurheilujaoston apuna monenlaisissa toimitsijatehtävissä vuosien varrella.  

Viertola kasvoi pienestä pitäen mukaan seuratyöhön isänsä, pitkän linjan suomalaisen urheiluvaikuttajan Aulis Potinkaran mukana. Tämä oli aktiivisesti mukana yleisurheilujaoston toiminnassa 1970-luvulla, mutta ehti toimia myös useissa muissa urheiluseuroissa sekä muun muassa kestävyysjuoksija Martti Vainion valmentajana. 

- En siis ollut vieras henkilö, kun minua kysyttiin seuraan töihin. Olin ollut monissa tapahtumissa mukana jo aiemmin, esimerkiksi tehnyt toimistotöitä Paavo Nurmen kisoissa. 

Toimisto kolmessa osoitteessa   

Kun Viertola aloitti tehtävässään, hän työskenteli alkuvuodet yksin. Kiti Silanterän aloitettua työt ensin voimistelujaoston ja myöhemmin pääseuran toiminnanjohtajana, hän sai ensimmäisen pitkäaikaisen työkaverin.  

Seuratyö erosi vaikkapa yrityksessä työskentelemisestä monin tavoin. Suomen Urheiluliitto eli SUL järjesti jäsenseurojensa toimistohenkilöille toisinaan koulutuksia, mutta muuten kollegoita ei juuri tavannut. 

- Toimintatavat työhön piti kehittää itse. Piti esimerkiksi tietää, mihin aikaan vuodesta liikevaihtovero täytyy käydä maksamassa pankissa. 

Vuoteen 1988 asti TuUL:n toimisto sijaitsi J. Österbladin talossa osoitteessa Linnankatu 7. Samassa rakennuksessa pääkirjastoa vastapäätä toimii nykyisin yökerho Dynamo. Seuran toimistotilat olivat talon yläkerrassa.  

Viertolan työtehtävät poikkesivat nykyisestä esimerkiksi siten, että kun alakerran juhlasalissa pidettiin kolme kertaa viikossa jaostojen voimin bingo, hän tuurasi tarpeen vaatiessa järjestäjiä. 

Kun seura päätti myydä puutalon, edessä oli muutto Eerikinkatu seitsemään eli SVUL:n toimiston naapuriin ja vuonna 1995 nykyiseen osoitteeseen Boren taloon eli Linnankatu 36:een. 

Suurimmillaan Viertolan työyhteisö oli nykyisissä tiloissa silloin, kun pääseuran henkilökunnan lisäksi yleisurheilujaoston ja Kuntovitosen palkolliset majailivat saman katon alla. Tuolloin jaostoilla oli myös omat pienet huoneet samalla käytävällä, ja seuraväkeä kävi usein toimistolla hoitamassa asioita. 

- Se oli hirveän mukavaa. Oli keskusteluyhteys jaostoihin, koska kävijät piipahtivat melkein aina juttelemassa minulle.

Kun TuUL:n toimisto monen kymmenen vuoden jälkeen muutti pois J. Österbladin talosta Linnankatu seitsemästä, vintiltä löytyivät vanhat puusukset, jotka Viertola otti mukaan myös nykyisiin tiloihin.

Töissä ja talkoissa 

Vaikka seuran toiminta on vuosikymmenten aikana kasvanut etenkin erilaisten tapahtumien määrän lisäännyttyä roimasti, Viertola katsoo, ettei itse perustoiminta ole juuri muuttunut. 

- Harjoituksia ja kilpailuja on samalla tavalla kuin ennenkin. Myös seurahenki on edelleen olemassa. Ilman sitä toiminnasta ei tulisi mitään. 

Se on saanut Viertolan osallistumaan monenlaisiin talkoopuuhiin nuoresta asti – ja vielä silloinkin, kun hän oli jo seuran työntekijä. 

- Olin joskus esimerkiksi Paavo Nurmi Marathonilla pitämässä juottoasemaa sataman suussa mieheni kanssa tai Paavon kisoissa myymässä lippuja. 

Monen sukupolven seura 

Viertolan mukaan parasta hänen toimenkuvassaan on ollut vastuullinen ja itsenäinen työskenteleminen. Työ suuressa seurassa liikunnan ja urheilun parissa junioreista huippu-urheilijoihin ja veteraaneihin on ollut merkityksellisetä. Se on myös ja tuonut näkökulmaa turkulaisten liikkumiseen.  

- Urheilu ja kaikenlainen harrastaminen on tärkeää. Ei tämä ole ollut tavallinen kahdeksasta neljään -työ. Turussa tulee aina vastaan ihmisiä, jotka ovat olleet seurassa tai joiden lapset ovat olleet mukana. 

Usein hän on nähnyt jaostojen nimilistoista myös sen, että monien jäsenten lapsista ja jopa lapsenlapsista on tullut vuosien kuluessa seuran jäseniä, joko samaan tai eri jaostoon kuin muut perheenjäsenet. 

- Samoja sukunimiä on tullut vastaan. Sekin viittaa hyvään seurahenkeen. 

Eläkepäivillään Viertola aikoo ensisijaisesti ottaa rauhallisesti ja viettää aikaa lastenlastensa kanssa. 

- Aion leipoa pipareita ja vähän olen laittanut jo jouluvaloja esille.

Teksti ja kuvat: Minna Uusivirta