Yhteisissä treeneissä

Turun Urheiluliiton nyrkkeilyjaoston harjoituksissa treenaavat yhdessä harrastajat junioreista kuntoilijoihin ja kilpailijoihin. Mukaan mahtuu myös muiden seurojen jäseniä sekä ammattilaisvapaaottelijoita. 

Treenisalissa kuuluu mätke, kun nyrkkeilyhanskat iskeytyvät tiukkoina kymmenen sekunnin sarjoina säkkiin. Sen jälkeen parit vaihtavat osia: toinen lyö ja toinen pitää säkkiä paikallaan. Jokaisella on hiki otsalla. Vieressä juniorit sparraavat pistehanskojen kanssa ja taustalla soi gangsta rap. Ilmassa on tekemisen meininki.  

Keskittyneestä treenistä huolimatta meno ei ole ryppyotsaista. Salin toisessa laidassa verrytellään, punnerretaan ja tehdään erilaisia koordinaatioharjoituksia yksin ja pareittain. Treenaamassa ovat samaan aikaan sekä Turun Urheiluliiton kilpa- että kuntonyrkkeilijät. 

- Kuntonyrkkeilyssä käytetään parin kanssa pistehanskoja, eikä lyödä lainkaan päähän. Kilparyhmässä näin tehdään, ja parityöskentelyssä sekä sparrauksessa käytetään siksi hammassuojia, kertoo nyrkkeilyjaoston puheenjohtaja Sonja Roos ryhmien eroista.


Nina Petander vastaa juniorien harjoituksista.

Yhteisharjoituksilla lisätreenejä 

TuUL:n nyrkkeilijät harjoittelevat liikuntakeskus Alfassa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Viikonloppuna on nuorten oma treenivuoro. 

Jaosto tekee tiivistä ja tiettävästi poikkeuksellista yhteistyötä etenkin Turun Jyryn ja Turun Teräksen kanssa. TuUL:n tiistain ja torstain vuoroilla käy usein Jyryn ja Teräksen nyrkkeilijöitä, ja vastaavasti keltamustia iskijöitä käy Teräksen vuoroilla Alfassa ja toisinaan myös Jyryn salilla T-talolla. Näin saadaan kilparyhmälle treenikertoja myös muille viikonpäiville. 

- Meillä on hyvin toimiva yhteistyö, kiittelee valmentaja Kalevi Javanainen, joka käy jaoston urheilijoiden kanssa myös muiden seurojen harjoituksissa. 

Hän kertoo, että kilparyhmään on saatu uusia jäseniä, joista osa on seuran omia junioreita. Kaiken kaikkiaan siihen kuuluu tällä hetkellä yli 30 jäsentä, mikä on Roosin mukaan lähivuosien suurin määrä. Heistä aktiivisesti kilpailemaan pyrkii vajaa kolmasosa.  Valtaosa joukosta on 2000-luvulla syntyneitä, eli tulevaisuus näyttää tältä osin hyvältä.  

Yhtenä taustatekijänä on jaoston juniorityö ja vuonna 2010 käynnistetty 6–10-vuotiaiden ryhmä. 

- Muilla seuroilla ei pitkään ollut noin nuorille tarkoitettuja ryhmiä. Nyt meillä muutamia lapsesta teini-ikäiseksi lajin parissa kasvaneita jäseniä, Roos sanoo.


Tiina Koski (musta paita) oli aiemmin kokeillut thainyrkkeilyä, mutta Maija Koskelle (violetti paita) nyrkkeilyjaoston alkeiskurssi oli ensikosketus lajiin.

Ennätysmäärä jäseniä 

Nuorimpien ryhmässä on nyt 18 jäsentä ja 11–15-vuotiaissa on 26 nuorta. Etenkin pienimpien joukosta löytyy myös tyttöjä, ja harjoituksissa käy vähän joka ikäluokan lapsia sekä nuoria. 

- Tärkeintä nuorten ryhmässä on löytää hauskuus ja liikunnan ilo. Sunnuntaisin teemme erityisen monipuolisia treenejä ja paikalla on useita ohjaajia. On hienoa, jos ryhmästä joku innostuu ja siirtyy käymään myös arkipäivien treeneissä.  

Aktiivisuutta piisaa myös jaoston kuntonyrkkeilyryhmässä. Sen jäsenmäärä nousi viime syksynä ennätyssuureksi. Ryhmässä oli liki 80 jäsentä, eikä mukaan paljoa enempää mahtuisikaan.  

- Tietty vakioryhmä meillä on ollut pitkään. Kuntonyrkkeilyssä miehiä ja naisia käy aika tasaisesti ja ikäjakauma on laaja aina 1950-luvulla syntyneistä 2000-luvulla syntyneisiin. Valmentajia jaostolla on viisi, Roos kertoo. 

Hän muistuttaa kuntonyrkkeilyn monipuolisuudesta: säkin lyöminen tekee hyvää hartioille ja laji vahvistaa koko kehoa.

- Nyrkkeily on erittäin hyvä luustoliikuntaa. Koordinaatiota vaativat liikkeet voivat välillä olla yllättävän vaikeita, mutta harjoituksissa aloitetaan helpoista liikkeistä. Kehonhallintaa vaativat lajit kuten tanssi tuovat hyvää pohjaa nyrkkeilylle. 

Syksyllä nyrkkeilyn aloittaneet Tiina Koski ja Maija Koski ovat havainneet lajin kokonaisvaltaisuuden. Treenit ovat tuntuneet sekä käsien että jalkojen lihaksissa ja toisaalta vaatineet myös keskittymistä sarjoihin. Maija Koski kertoo pitäneensä treeneissä erityisesti perussarjojen lyömisestä. 

- Kunto on parantunut. En enää ole niin loppu treenin jälkeen kuin alussa, Tiina Koski lisää.  

Kevään alkeiskurssi käynnistyi 13.1. ja jatkuu aina maaliskuun lopulle.


Keskellä: Valmentaja Kalevi Javanainen (vas.) neuvoo Makwan Amirkhania ennen harjoitusta.
Oikealla: Jesse Jalonen valmistautuu pukemaan nyrkkeilyhanskat.

Sopivaa oheisharjoittelua  

Kilparyhmän mukana harjoittelee myös pari vapaaottelijaa, jotka hakevat nyrkkeilytreeneistä lisäpontta pystyotteluun omassa lajissaan.  

Toinen heistä on nuorempanakin nyrkkeilyä harrastanut Zanko Eliassi ja toinen reilun vuoden verran seuran treeneissä vieraillut UFC-ammattilainen Makwan Amirkhani, joka on ehtinyt ottaa viime marraskuusta alkaen viisi nyrkkeilymatsia ja neljä voittoa TuUL:n paidassa.  

Hän kertoo tulleensa seuran harjoituksiin etenkin Kalevi Javanaisen valmennuksen perässä. Painitaustaiselle miehelle nyrkkeily on tarjonnut uudenlaista treeniä. 

- Se on tuonut luonnetta ja itsevarmuutta. Käsille tulee paljon pientä liikettä koko ajan, eikä minulla ole koskaan ollut näin suuria hauiksia, Amirkhani virnistää. 

Hän kertoo, että myös kunto on noussut. Tällä hetkellä miehen harjoittelusta puolet on nyrkkeilyä. Loppu koostuu painista ja fysiikkaharjoittelusta, jota Amirkhani tekee kolme tuntia päivässä. Pitkä kamppailulajiura ja kokemus ovat helpottaneet uuden lajin omaksumista. 

- Olen pystynyt oppimaan nopeasti ja osaan poimia harjoituksista omaan treeniini sopivat osat. Matsit ovat tuntuneet yllättävän luontevilta. 

Hän aikoo otella nyrkkeilyssä huhti-toukokuussa pidettävään SM-turnaukseen asti ennen kuin suuntaa katseensa taas UFC-kehään. 

- En kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon nyrkkeilyn osaltakaan. 

Javanainen on seurannut Amirkhanin kehitystä ja kertoo, että viimeisen parin kolmen kuukauden aikana tämä on harpannut selvästi eteenpäin. 

- Makwan on paneutunut nyrkkeilyyn, kyselee paljon ja videoi suorituksiaan. Hän on saanut terävyyttä ja räjähtävyyttä, jota aiemmin on puuttunut. 

Teksti ja kuvat: Minna Uusivirta