Kaksi uraa kerrallaan - Matti Rauma

Urheilu-uran yhdistäminen opiskelujen tai työuran kanssa ei ole aina aivan mutkatonta. Järkevällä suunnittelulla ja toteutuksella niiden yhdistäminen voi kuitenkin onnistua menestyksekkäästi. Esittelemme lyhyessä juttusarjassa malliksi nuorille (ja miksei myös vanhemmillekin) urheilijoille seuramme urheilijoita, jotka ovat omalla kohdallaan onnistuneet löytämään sopivan tasapainon kahden uran välillä. Kestävyysjuoksija Matti Rauma kertoo, kuinka on omalla kohdallaan tässä onnistunut.

Matti on työskennellyt koko urheilijauransa ajan lujuuslaskijana Elomatic -nimisessä yrityksessä. Työ on Matin mukaan fyysisesti helppoa toimistotyötä. "Aivoja ja istumalihaksia joutuu joskus toki hieman rasittamaan." Normaali päivä Matilla rakentuu siten, että hän käy ennen työpäivänsä alkua aamulenkillä. "Työt aloitan yleensä hieman aamukahdeksan jälkeen ja lopettelen noin viideltä. Iltatreeni sitten työpäivän jälkeen."

Mitä kahden uran yhdistäminen sitten vaatii?

Matti valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 2007 ja aloitti tavoitteellisen juoksu-uran käytännössä vasta opiskelujen jälkeen. Opiskelun ja tavoitteellisen kilpaurheilun yhdistämisestä Matti ei paljoa osaa sanoa, mutta työn ja urheilun yhdistämisestä kokemusta on sitäkin enemmän, noin 14 vuotta. Yksilöurheilun yhdistäminen työssäkäyntiin on ainakin Matilla sujunut hyvin. "Aikataulutusta helpottaa se, että treenien alkamisaikoja pystyy lähes aina itse sovittamaan aikatauluun sopivaksi. Liukuvat työajat ja työtuntien sisäänteko auttavat myös paljon. Työt saa aloittaa klo 6.00-9.00 ja työpäivän saa lopettaa klo 14.00. Työpaikallamme on käytössä myös liukumatunnit eli välillä voi tulla lyhyempiä ja toisinaan pidempiä työviikkoja." Matti kertookin, että esimerkiksi kovemmalla harjoitusjaksolla voi tehdä tarvittaessa hieman lyhyempää työpäivää ja sitten puolestaan kevyillä harjoitusviikoilla vähän pidempää työpäivää.

Ulkomaan harjoitusleireillekin Matti on päässyt vuosien varrella hyvin. Urheilun sovittaminen työntekoon (tai toisinpäin) vaatii Matin mielestä joustoa ja luottamusta sekä työnantajalta että työntekijältä. "Iso kiitos omalle työnantajalle siitä että luottoa on löytynyt."  Matti kertoo työnkuvansa olevan sellainen, että työnteko onnistuu hyvin joka puolelta maailmaa. "Olen vuosien aikana tehnyt etätöitä ainakin Portugalista, Espanjasta, Italiasta, Sveitsistä, Etelä-Afrikasta ja Amerikasta."

Kahden uran yhdistämistä helpottaa Matin mielestä se, että kestävyysjuoksijan treeneihin kuluu yleensä vain 2-3 tuntia päivästä. Tämä jättää ruhtinaallisesti aikaa myös muullekin tekemiselle.  "Lopun ajan voi loikoilun sijaan käyttää myös hyödyllisesti. On myös kylmä realiteetti, että Suomessa kansallisen tason yksilöurheilija ei tule taloudellisesti toimeen urheilemalla, joten siksikin töitä on tehtävä." Työt ja juoksuharjoittelu myös tasapainottavat Matin mukaan hyvin toisiaan. Molempien asioiden kannalta on hyödyllistä saada välillä muutakin mietittävää.

Otetaan Matin kanssa lopuksi vielä muutama kysymys aiheen vierestä.

Mikä sinua motivoi yleisurheilussa?

Jatkuva kehittyminen harjoittelun kautta on palkitsevaa. Omien tavoitteiden saavuttaminen tai ylittäminen myös motivoi kovasti.

Mikä olisi lajisi, jos se ei saisi olla nykyinen päälajisi? Miksi?

Jalkapalloa olen pelannut pikkujunnusta aikuisikään asti melkein 20 vuotta, joten sitä on tullut ainakin kokeiltua. Koripallo on myös hieno laji, mutta oma vertikaalinen rajoittuneisuuteni asettaa hieman haasteita tuossa lajissa. Silti sitä voisi vielä pappasarjoissa kokeilla.

Minkälaisia rentoutumiskeinoja sinulla on?

Penkkiurheilu on oikean urheilun jälkeen toiseksi mukavinta puuhaa. Lisäksi kaikenlaisen heavyrockin ja bluesrockin kuuntelu ja kitarointi on kivaa aina kun muilta kiireiltä ehtii. Tällä hetkellä on käynnissä oman talon rakennusprojekti, joten rajallisen vapaa-ajan vuoksi rentoutumiskeinoista on käytössä lähinnä nukkuminen.